Olen ihan maatiaishöperö. Postiluukusta kolahtaa joka kevät siemenkirje Maatiainen ry:ltä, ja me säilytämme myös maatiaiskanaa, tyrnäväläistä kantaa. Meidän on se kukko, jonka kieunta kuuluu Karkussa evankeliselta opistolta uimarannalle saakka. Kukko etsii mahdollisimman korkean kieuntapaikan (meillä tämä paikka usein on kanojen ulkotarhassa oleva orsi) itselleen ja kajauttaa sieltä kieun ilmoille. Hyvällä säällä se kantaa kauas!
 |
| Meidän ensimmäiset tiput sekä kanaemo Vilhelmiina. |
|
|
Kanoja meillä on ollut kesästä -09 alkaen ja kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut. Ensimmäisenä kesänä kanat taisivat olla kuistilla, kun joku säikäytti ne. Yksi kana lensi eteisen läpi vessaan pöntön taakse piiloon, pari kanaa peremmälle taloon. Muutamaa kanaa haettiin aika kauan kunnes ne itse tulivat esille - kuistilla olleesta grillistä. Meillä on annettu kanojen hautoa kun niille on se vietti iskenyt päälle ja useampi poikue on tässä vuosien varrella meillä kasvanut. Yksi hautova kana, Rouva Pot Potemkin, on oikea sotalaiva joka suojelee muniaan ja poikasiaan sen verran tomerasti että on saanut meidän käsiin haavoja aikaseksi. Kanoilla on useita erilaisia kotkotuksia, minä-löysin-madon -potpotuksesta haukkavaroituskurlaukseen ja kanaemon kutsukujerruksesta äänekkääseen motkotukseen kun joku on mennyt juuri siihen pesään, johon oli ajatellut mennä munimaan.
Tänään vastasin SEY:n ja Animalian kuntavaalikyselyyn. Tärkeitä asioita siellä oli nostettu esille! Itselleni erityisen läheinen aihe on kanojen olot munantuotannossa (kuin myös broilereilla lihantuotannossa), jotka ovat huonot jopa luomun puolella. Kotitarvekanalassa kana saa toteuttaa kaikkia vaistojaa haudonta mukaan luettuna ja elää lajinmukaisessa, riittävän pienessä parvessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti